B  KOHTI KIRKKAUTTA 

 

 

 

B1  Aamunkoitosta kohti sydänpäivää 

 

Meidän puoleemme katsoo aamunkoitto korkeudes-ta loistaakseen meille, jotka asumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjatakseen meidän jalkamme rauhan tielle (LUUK 1:78-79). Vanhurskasten polku on kuin aamuruskojoka kirkastuu kirkastumistaan sy-dänpäivään saakka (SNL 4:18; PR 38).

 

Tuskin on parempaa kielikuvaa kertomaan hengellisen pimeytemme päättymisestä kuin aamunkoitto, joka van-hurskauden Auringon, Jeesuksen, myötä sarastaa synnin yöhömme. Kuva aamuruskosta maalaa eteemme tärkeitä periaatteita Herran kirkkauden voimistumistavasta van-hurskaan polulla.

 

Ensimmäiseksi tuossa kuvassa näemme sen, että nou-sevan auringon punerruksessa valon määrä on alku-vaiheessa vähäinen. Vaikka pelastuksemme aamuhä-märässä kykenemmekin erottamaan jo horisontin ja uuden polkumme ääriviivat, ovat ensi askeleemme uudella tiellä vielä hapuilevia: hengellisen näkökyvyn kehittyminen, Jumalan tahdon tunteminen ja oman ase-man ymmärtäminen Kristuksessa ovat vasta iduillaan. Vastasyntyneinä Jumalan lapsina teemme sen vuoksi paljon virheitä, käyttäydymme monesti entisen elä-mämme tapojen mukaan, uskomme ehkä suuria itses-tämme ja toimimme itsekkäästi kuten pienet lapset kon-sanaan.

 

Ehkä vertailemme itseämme muihin ja saatamme tuntea pettymystä hengellisen kasvumme hitaasta edistymisestä. Silloin on hyvä käsittää, että valon määrä vanhurskaan polulla vahvistuu vähitellen Jumalan määräämää tahtia noudattaen. Vasta sydänpäivän hetkellä kirkkaus on täydellinen. Yhtä mahdotonta kuin on kiirehtää Auringon nousua radallaan, on nopeuttaa Jumalan meille suun-nittelemaa kasvuaikataulua. Niinpä yksi ensimmäisiä periaatteita Herran lampun virittymisessä on se, että oi-kotietä Kristuksen täyteyden täyden kirkkauden määrään ei ole. Sama uskon ja kärsivällisyyden asenne, joka liittyy kaikkeen luonnon kiertokulun ja kasvamisen odottamiseen, kuuluu olennaisesti myös hengelliseen kyp-symiseen.

Seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat usko-neet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut (HEPR 6:12; PR 92). Tässä(kin) on tarpeen pyhien kestävyys ja us-ko  (ILM 13:10).

 

Samalla on painotettava toistakin aamuruskon keskeistä ominaisuutta: Yhtä vastustamattomasti kuin kirkkauden määrä maan pinnalla vahvistuu auringon kiertäessä kohti lakipistettään, yhtä varmasti etenee ja valmistuu Jumalan hyvä työ meissä, jotka Hänen nimeään kun-nioitamme.

Teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, koittaa vanhurs-kauden aurinko ja parantuminen sen siipien suojassa (MAL 3:20).

Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti. niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä. Jumala on uskollinen (1 KOR 1:8-9).

Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään (sy-dänpäivään) mennessä (FIL 1:6).

 

Niin kuin luonnollisen auringon säteilystä maapallon elämä saa kaiken tarvitsemansa lämmön, valon ja kasvun, samoin armon Aurinkomme, Jeesuksen, kirkkaudessa si-säinen ihmisemme parantuu ja vahvistuu Hänen Henkensä kautta. Se on vääjäämätön hengellinen pe-riaate, johon nojautuen Paavali uskalsi rukoilla Efeson kristittyjen puolesta:

Rukoilen, että Hän Henkensä kautta, suuren kirkkau-tensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa, niin että Kristus asuisi uskon kaut-ta teidän sydämissänne (EFES 3:16-17).

 

Auringon ominaisuudet itsessään eivät muutu aamupäivän edetessä, vaikka  sen nouseminen korkeampaan asemaan lisää valoisuutta maan pinnalla. Kun Pyhän Hengen kirk-kaus saa sanan välityksellä yhä tarkemmin valaista ymmärrystämme ja lääkitä sisäistä mielenmaisemaamme, käyvät siellä olevat syntiinlankeemuksen ja kasvuym-päristön meihin jättämät varjot, turhat pelot, väärät mielikuvat itsestä ja Jumalasta päivä päivältä pie-nemmiksi. Sanan valon lisääntyessä kykenemme näke-mään oman tahdon (kehittymättömän tai jääräpäisen) aiheuttamat ongelmat, synnillisten himojen vahingollisuu-den ja omavoimaisuuden harhat ja jättämään ne Hengen (ja ristin) käsiteltäväksi. Sen luottamuksen varassa, että sisäinen ihmisemme vahvistuu ja voimistuu terveeksi Jeesusta seuratessa, saamme jatkuvasti levätä päinvastaisilta vaikuttavista epäonnistumisistamme huolimatta.

 

Tuntekaamme Herra, pyrkikäämme tuntemaan Hä-net. Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, Hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan (HOOS 6:3). Hän on niin kuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen (2 SAM 23:4; PR 38).

 

Koko luomakunta kurottautuu valoa kohti. Aamu aamulta toistuva Auringon nousu on upea kuva Jumalan luo-tettavasta uskollisuudesta. Auringon säteilyn ansiosta merivettä haihtuu pilviksi ja sateeksi, joka kastelee maanpinnan vihannaksi. Yhtä vaikuttavalla tavalla Juma-lan kirkkaus saa ihmisen kukoistamaan: kantamaan Luojansa kuvan mukaista hedelmää ja loistamaan Hänen kunniaansa.

 

Vaikka maailma ympärillämme muuta huutaa, meidän Herramme ei siis ole sammuva iltatähti, vaan ma-jesteettinen aamuruskon Aurinko, joka valaisee pol-kuamme yhä kirkkaammin sydänpäivän lähestyessä. Se on totta niinäkin hetkinä, kun tummat myrskypilvet purjehtivat elämämme ylle varjostamaan Aurinkoamme, ja pimeyden Ruhtinas tekee kaikkensa horjuttaakseen valheillaan uskoamme. Meidän lepopaikkamme ja suoja-kilpemme kampittajaa vastaan on silloin Jumalan lu-pauksessa, jonka mukaan Hän vahvistaa ja valmistaa meitä loppuun asti:

Vastustakaa häntä uskossa lujina! Kaiken armon Jumala on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuk-sessa Jeesuksessa. Vähän aikaa kärsittyänne Hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lu-jittava. Hänen on valta aina ja iankaikkisesti (1 PIET 5:9-10). Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että olette nuhteettomia Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä (sydänpäivänä; 1 KOR 1:8).

 

Näiden kristityn vaelluksen suurten periaatteiden jälkeen lähdemme tutustumaan yksityiskohtaisemmin kolmeen kasvuvaiheeseen, joiden läpi sana viitoittaa vaelluksem-me. Jokaisen kristityn askeleet kulkevat niiden kautta. Ensimmäinen vaihe, hengellinen lapsuus, avautuu sivulta B2.