D3.5  Suojamuurin rakentaminen uudelleen

 

 

Vanhan Testamentin Esran ja Nehemian kirjat kertovat yksityiskoh-taisesti edellisellä sivulla mainitusta Jerusalemin jälleenrakentamises-ta. SerubbaabelinEsran ja Nehemian johdolla rakentaminen tapah-tui vaiheittain. Voimme nähdä siinä esikuvalliset periaatteet hengen ja mielen uudistamistyöstä, jonka Herran Henki käynnistää uskoon tullees-sa ihmisessä. Jälleenrakentaminen eteni alla kuvatussa järjestyksessä. Vaiheet 1-4, jotka edeltävät varsinaisen suojamuurin pystytystä, käym-me läpi nopeasti kerraten, sillä olemme perehtyneet niihin jo aiemmin tällä sivustolla.

 

 

1. Alttarin rakentaminen (ESRA 3:1-2)

 

Rauniokaupungin kunnostustyö käynnistyi siten, että rakennettiin alttari Israelin Jumalan palvelemista varten. Uhrialttari polttouhreineen on esi-kuva Jeesuksesta, Hänen lunastustyöstään Golgatalla ja uskon-yhteydestä Jumalaan sen uhrin perusteella, jonka Jeesus antoi. Hengen työ ihmisessä alkaa aina tämän alttarin kuntoon laittamisella uudestisyntymisen yhteydessä (sivut A1.3, A1.4 ja A1.5). Raamatun mukaan sisäinen paraneminen on yksinomaan Kristuksen lunastus-haavojen ansiota (1 PIET 2:24).

 

 

2. Temppelin pystyttäminen (ESRA 5:2)

 

Jerusalemin temppeli on ennakkokuva Hengen asuinsijasta usko-vassa. Se rakennetaan Kristus-perustukselle ja erotetaan (pyhitetään) Jumalalle.23) Niin kuin Serubbaabel ja Esra toivat temppeliin mukanaan kulta- ja hopea-aarteita 24), samoin Henki välittää uskovalle hengellisiä lahjoja Kristukselta (mm. sivut B2, B3 ja C2.2). Pyhä Henki rakentaa ja uudistaa temppeliään sivuilla B, C ja D kuvatulla tavalla. 1 TESS 5:23-24 mukaan Hänen pyhittävä työnsä kohdistuu samanaikaisesti koko hen-gen, sielun (mielen) ja ruumiin muodostamaan ihmisolemukseen.

 

 

3. Sanan opettaminen (ESRA 7:6-10)

 

Pappi Esran johdolla Jumalan lain kirja luettiin ja selitettiin kansalle niin, että luettu ymmärrettiin.25) Hengen tärkein työväline kristityn mielen uudistamisessa on Jumalan sana, jota vain Hän osaa opettaa oikein (sivut C2.3, D1 ja D2.1). Esran harjoittama ohjaus edustaa esikuvaa Hengen opetustyöstä. Ihmisen sisäisen paranemisen kannalta Raa-matun lohdutus ja vakuutus Jumalan rakkaudesta on aivan keskeistä. Se lääkitsee koko hänen olemuksensa (SNL 4:20-22). 

 

 

4.  Entisen elämän hylkääminen (ESRA 9:1-6)

 

Esra itki Israelin harjoittamaa Jumalan sanan vastaista elämäntapaa. Kansa, joka näki pappinsa murheen, taivutti sydämensä parannuk-seen.26) Herran Henki toimii samalla tavalla: Hän vertaa Jumalan sa-nassaan ilmaisemaa tahtoa uskovan vaellukseen ja havaitessaan risti-riidan synnyttää murheen uskovan omaantuntoon. Tällöin kuuliaisuus (parannus) on mielen muuttamista sanan edessä; se on halua hylätä vanhan ihmisen perintö (liha) ristille.27) Vaikutettuaan uskovassa tah-don taipumisen Henki lahjoittaa myös voiman lihan tekojen kuo-lettamiseen käytännön tilanteissa.28) Näitä lihan ja hengen sekä tahdon ja voittovoiman välisiä suhteita olemme käsitelleet jo sivuilla B2.2, C2.1, C2.4, D1, D2 ja D3.6.

 

 

5.  Suojamuurin rakentaminen uudelleen (NEH 2:11-18; 6:15-16; 7:1)

 

Neljän edellä mainitun perustavan vaiheen jälkeen oli Jerusalemin jälleenrakentamisessa vuorossa muurien ja porttien pystyttäminen. Työnjohtajana toiminut käskynhaltija Nehemia on osuva esikuva voiman, rakkauden ja viisauden Hengestä, jonka vaikutuksesta pelastuksesta tulee turvamuuri ja rauhan linna uskovan sisimpään. Pelastus Jee-suksessa tarjoaa lujan varustuksen mielen suojaksi Paholaisen valheita vastaan. Hänessä uskallan nähdä itseni ja asemani silmillä, joilla Isä katselee lapsiaan.  

 

Jumalassa on pelastukseni. Hän on minun voimani kallio ja turvani (PS 62:8). Pelastuksen Hän asettaa muuriksi ja valliksi (JES 26:1). Olkoon hyvinvointi muuriesi sisällä, rauha linnoissasi (PS 122:7). Hän tekee lujiksi porttiesi salvat (PS 147:13).

 

Nehemialla oli valmis suunnitelma vanhan muurin raivaamiseksi ja uuden pystyttämiseksi. Sen toteuttamisessa hän tarvitsi fyysisesti riittävän vahvojen juutalaisten apua. Jumala on myös laatinut hyvän suunni-telman särkyneen sisimpämme jälleenrakentamiseksi (EFES 1:3-8). Kelvottoman uskomusvakan (jonka määrittelimme sivulla D3.4) poista-misessa uskovan mielestä ja sanan mukaisen turvamuurin rakentami-sessa tilalle Herran Henki käyttää usein työtoverinaan seurakuntaa, sen tarjoamaa opetusta, sielunhoitoa sekä rohkaisevaa käytännön tukea. Jeesuksen seuraajien mahdollisuudesta auttaa toisiaan Raamattu opet-taa mm. näin:

 

Kehotamme teitä: … rohkaiskaa alakuloisiatukekaa heik-koja (1 TESS 5:14). Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Olkaa vel-jellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan. Meidän vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavuuksia eikä elää itsellemme mieliksi (ROOM 12:9-10; 15:1). Omasta puo-lestani olen kyllä varma teistä, veljeni (ja sisareni), että olette täynnä

               a)  hyvyyttä  ja

               b)  kaikkea tietoa  ja myös

               c)  kykenette neuvomaan toinen toistanne                                (ROOM 15:14).

 

a) Uskomusvakkansa alle käpertynyt kristitty kaipaa erityisen rohkaise-vaa välittämistä ja lempeää kohtaamista seurakunnan keskellä. Lan-genneen maailman lyömän valheellisen minäkäsityksen korjaamiseksi vasta uskoon tullut tarvitsee runsaasti vastakkaisia kokemuksia ja itseä koskevia totuuden mukaisia viestejä. Kaltoin kohdeltu ei tule hoidetuksi parannuksen ja itsensä kieltämisen tietä korostamalla, sillä hänen haavansa ovat ulkopuolelta lyötyjä, usein jo varhaislapsuudessa alita-juntaan painettuja ja vielä sitomattomia. Aivan aluksi hänen itsensä täytyy tulla nähdyksi ja kuulluksi eli puretuksi; hänen täytyy voida puhua kaikessa rauhassa tunteistaan, ajatuksistaan ja menneisyydestään luo-tettavalle ja ymmärtäväiselle ystävälle. Ensimmäiseksi siis Paavalin tar-koittama helläsydäminen hyvyys on kuuntelevien korvien, myötä-tuntoisen läsnäolon ja ajan antamista menneisyyden ruhjeita mielessään kantavalle.

 

b) Yhä useampi Jeesuksen tykö saapuva on maailmassa ehtinyt kadottaa käsityksen itsestä arvokkaana Jumalan kuvana. Pimeys on punonut tilalle vääristyneen kuvan ihmisestä sokean evoluution tuo-toksena. Turvattomassa kasvuympäristössä eläneenä nuori kristitty saattaa nähdä itsensä syrjään laitettuna ja hyödyttömänä Herran lamppuna - ehkä lopullisesti korjauskelvottomana. Tämän varalle Jumala on lahjoittanut lopun ajan seurakunnalle yhä enemmän tietämys-tä varhaisten vuosien merkityksestä itsetunnolle ja itseluotta-mukselle (sivut D3.3 ja D3.4). Valheellisella uskomusvakalla kuor-mitettu ihminen ei aina osaa yhdistää varhaisia kokemuksiaan kielteisiin tulkintoihinsa itsestä ja Jumalasta. Sanan- ja ihmistuntemuksella sekä tiedon ja viisauden sanoilla varustettu sielunhoitaja voi auttaa häntä kohtaamaan (tunnistamaan ja nimeämään) lukkiutuneita tun-teitaan, pelkojaan, epäilyksiään, ahdistustaan ja häpeään-sä. Tunteiden käsittelemisen jälkeen ne voidaan jättää yhteisessä rukouksessa Jumalalle, joka tietää ja ymmärtää kaikki sisimmän salai-suudet. Toipuminen tapahtuu aina lopulta rakastavan Taivaallisen Isän taitavissa käsissä ja voimassa.

 

c) Mielen turvamuurin rakentamisen kolmannessa vaiheessa seurakunta voi auttaa haavoitettua oivaltamaan, että vaikka hänen läpikäymänsä kokemukset ja tunteet ovat todelliset ja ymmärrettävät, hänen niiden perusteella tekemä tulkinta itsestä, omasta arvosta ja Jumalasta on virheellinen. Tässä opettajan ja sielunhoitajan kyky neuvoa pe-rustuu sen tuntemiseen, mitä Jumala sanassaan on ilmoittanut itsestään ja lapsistaan. Sana on samanaikaisesti vasara ja lääke, joka vääriä päätelmiä hajottaessaan synnyttää tilalle uskoa ja toivoa.29) Esi-merkiksi edellisellä sivulla D3.4 mainitun uskomusvakan sisältämien kielteisten tulkintojen oikaisemiseksi voidaan keskustelua ja ajattelua ohjata tähän tapaan:

 

1. tulkinta: Jumala on etäinen ja ankara Isä lapsilleen.

Mieltä suojaava totuus:

Pyhän Jumalan ankaruus syntiä kohtaan tuli täydellisesti tyydytetyksi Jeesuksen sovituskuolemassa. Uskoessani Jeesukseen olen jo saanut lahjaksi pysyvän vanhurskauden (täydellisen syyttömyyden ja kelpaavuuden) Jumalan silmissä.30) Hänen lapsenaan minun ei enää tarvitse (enkä voi) mitenkään ansaita Hänen hyväksyntäänsä ja rak-kauttaan (sivut A4 ja B2.1). Taivaallinen Isä ei vikoillen arvostele minua, sillä Hänen arviointinsa peruste on toisaalla: Kristuksessa, joka täytti lain puolestani. Saan näin ollen luottavaisena, ilman häpeää ja pelkoa, levätä ja kasvaa Jeesuksen täytetyn lunastustyön varassa. Saan olla ja elää jatkuvasti rakastavan Isän läsnäolon ja huolenpidon keskipis-teessä Hänelle kaikista tarpeistani ja sisäisistä kivuistani uskossa ker-toen.

 

2. tulkinta: Tarvitsen ihmisten hyväksyntää.

Mieltä suojaava totuus:

Kaikkivaltiaan itsensä kutsumana, Hänen lapsekseen syntyneenä, minun ei tarvitse etsiä ihmisten suosiota ollakseni hyväksytty. Olen tällai-senaan ainutlaatuisen ihana seurakuntaperheen jäsen – täysivaltainen, tasa-arvoinen ja kunnioitettu. Jumala on laatinut elämääni, sisäistä vahvistumistani ja hengellistä kasvamistani varten yksilöllisen suunni-telman, jonka lähtökohta ei ole muiden toiveitten täyttämi-nen.31) Identiteettini ja asemani ei määräydy toisten ihmisten kautta, vaan Jumalan sanan mukaan. Saan Isän edessä kaikessa rauhassa rukoillen etsiä johdatusta omalle tielleni. Vaikka en ole riippuvainen muiden mielipiteistä, Jumala käyttää usein kokeneita lapsiaan ja hengellisiä opettajia ohjatessaan minua. Toisten palveleminen oikealla tavalla ei ole miellyttämistä: Edellinen tehdään Jumalalle, jälkimmäinen ihmisille myönteisen palautteen saamiseksi.32)

 

3. tulkinta: Vetäytyminen kokonaan pois on turvallisinta.

Mieltä suojaava totuus:

Jumala haluaa hoitaa minua ja tukea itsetuntoani myös yhteydes-sä toisiin lapsiinsa. Voin luottaa siihen, että kaikkea mitä avautumisessa tällaiseen yhteyteen tarvitsen, Hän vahvistaa minussa: luottamusta ihmisiin, uskoa ja kykyä läheisyyteen, voimaa ja rohkeutta ilmaista itseä sekä käytännön osaamista ja ymmärrystä.33) Yhdessäolo, yhdessä jakamisen, palvelemisen ja onnistumisen ilo lujittavat itseluottamustani ja sosiaalisia taitojani. Saan opetella vastaanottamaan ja osoittamaan välittämistä. Seurakunnan yhteydessä opin myös tuntemaan itseäni, lahjojani ja Herraani paremmin. Raamatun mukaan olen omalla pai-kallani tärkeä toisille kristusruumiin jäsenille, mikä tuo elämääni run-saasti lisää merkityksiä.34)

 

4. tulkinta: Riippuvuus tuo helpotusta.

Mieltä suojaava totuus:

Riippuvuuteen pakenemisen sijasta tien löytäminen rakastavan Isäni syliin, jossa saan opetella purkamaan ahdistustani ja vastaanottamaan lohdutusta, hoitaa tunne-elämääni kestävästi. Jumala on ottanut vastuun sisäisten ruhjeitteni hoitamisesta ja eheytymisestäni. Sitä varten Hän kärsivällisesti taivuttelee tahtoani, jotta saisi tulla kaiken lohdutukseni lähteeksi ja suurimman rakkauteni kohteeksi.35) Jumala haluaa täyttää minut Hengellään ja antaa minulle voiman katkaista suhteeni turhaan tai vahingolliseen riippuvuuteen.

 

5. tulkinta: Omat tunteet kuuluu tukahduttaa.

Mieltä suojaava totuus:

Minulla on oikeus ilmaista tunteeni ja ajatukseni (sivut D3.1 ja D3.2). Seurakunnan hyväksyvä ilmapiiri tarjoaa ainutlaatuisen mah-dollisuuden harjoitella tunteiden ja mielipiteiden käsittelemistä ja rakentavaa ilmaisemista. Aidossa yhteisössä tuntojani ei tukahduteta (mitätöidä), vaan niistä ja hyvinvoinnistani ollaan kiinnostuneita.36) Ju-malan johdattamalla palvelupaikallani saan myös opetella rohkaisevan palautteen antamista toisille ja välittämisen osoittamista käytännössä.37)

 

6. tulkinta: Kukaan ei rakasta minua.

Mieltä suojaava totuus:

Jumala on todistanut käsittämättömän suuren rakkautensa minua kohtaan uhraamalla ainoan Poikansa puolestani. Hänen kiihkeätä kaipaustaan saada minut itselleen Raamattu vertaa kauppiaan haluun omistaa löytämänsä kaunis ja kallisarvoinen helmi. Kauppias oli valmis ostamaan tuon helmen, vaikka se maksoi hänen koko omaisuuten-sa.38) Jeesuksen opetuslasten keskelle on vuodatettu tämä sama rakkaus, ja minä pääsen omassa kotiseurakunnassani siitä monin tavoin osalliseksi (sivut B2.3, C2.5 ja C3).39)

 

7. tulkinta: Vastukset ovat liian voimakkaita.

Mieltä suojaava totuus:

Sisäistä paranemistani ja selviämistäni elämässä Jumalan avulla vihaa oikeastaan vain Sielunvihollinen, jonka eräs vastustuskeino on valeh-telu. Hän haluaisi köyttää mieleni alakuloisuuden, pelon ja epäuskon siteillä. Palvelijoittensa Sanballatin ja Tobian kautta hän aikoinaan pilkaten ja halveksien kylvi lannistavia epäilyksiä Jerusalemin muurin rakentajienkin ajatuksiin:

”Mitä nuo kurjat juutalaiset tekevät? Saavatko he jonakin päivänä työnsä valmiiksi? Herättävätkö he eloon tuhkaläjissä olevat kivet? Rakentakoot vain! Kettukin saa heidän kivimuurinsa hajoamaan, jos kiipeää sen päälle. Heidän kätensä herpoavat työstä, ja työ jää tekemättä.”40) 

Tältä suurisuiselta viholliseltani Jeesus otti todelliset aseet pois jo Golgatan voitollisen taistelun yhteydessä.41) Jeesus on aina kanssani ja vahvistaa minua! Hän pukee ylleni hengellisen sotavarustuksen (sivu D2.3), jotta kykenen tunnistamaan ja sammuttamaan Paholaisen kaikki juonet.42) En siis enää kamppaile yksin voittaakseni elämäni vastukset, vaan elän Voittajan kanssa ja voittajan asemassa. Se merkitsee ennen kaikkea sitä, että omista tuntemuksistani, menneisyydestäni ja pi-meydestä lähtöisin olevista valheista huolimatta Jumalan hoitava ja kasvattava armotyö minussa etenee aikataulussaan. Se valmis-tuu yhtä vakuuttavasti kuin muinoin Jerusalemin jälleenrakentaminen! Toisaalta minä- ja jumalakuvani eheytymisen myötä saan uuden otteen ja rohkeuden myös ajallisen elämän haasteisiin. Jokaiseen eteen tulevaan vaikeuteeni samoin kuin pientenkin päi-vittäisten tehtävieni hoitamiseen saan pyytää Jumalan apua ja Hänen hyvän tahtonsa tapahtumista. Hänen keinovalikoimansa oikea-aikaisen avun ja siunauksen lähettämiseksi elämääni on mittaamattoman suuri!

 

Kotiseurakunnan käytännön tuki muissa elämänhallintaan liittyvissä kysy-myksissä kuin hengellisissä on tietysti rajallinen. Esimerkiksi ongel-mat mielenterveydessä ja taloudellisessa toimeentulossa ovat sellaisia, joissa pienen paikallisen seurakuntayhteisön resurssit riittävät ehkä vain ystäväensiavun, diakonian, ruoanjakelun ja vertaistuen an-tamiseen. Mutta silloinkin kun joudumme turvautumaan ammatilliseen psykoterapia- tai psykofarmakologiseen hoitoon tai yhteiskunnan sosi-aalihuollon palveluihin, saamme luottaa kulkevamme Taivaallisen Isän meille varaaman avun ja johdatuksen piirissä. Tuleehan jokainen vas-taanottamamme "hyvä anti ja täydellinen lahja ylhäältä, valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä varjoakaan vaihtelusta".43)

 

Muuri valmistui elul-kuun 25. päivänä, kun työtä oli tehty 52 päivää. Kun kaikki vihollisemme kuulivat tästä, he tunsivat itsensä nöyryytetyiksi. He näet ymmärsivät, että työ oli suo-ritettu meidän Jumalamme avulla (NEH 6:15-16).

 

Minä … luotan täysin siihen, että Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuk-sen päivään mennessä (FIL 1:6). Tietäkää: Herra on erottanut hurskaan itseään varten. Herra kuulee, kun huudan Häntä. Sillä Sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä hyvyydelläsi niin kuin kilvellä. (PS 4:4; 5:13).    

 

Antautuessaan uskossa Taivaallisen Isän rakkaudelle ihminen löytää itsensä, arvonsa, mahdollisuutensa ja rajoitteensa to-tuudenmukaisella tavalla. Samalla hän eheytyy kykeneväksi rakkau-den vastaanottamiseen ja osoittamiseen. Jumalan seurakunnalla, joka on varustettu monin luonnollisin ja hengellisin lahjoin, on mahdollisuus tukea jäseniään parantavan yhteyden kokemisessa. Yhä enenevässä määrin Jumala jakaa seurakuntaansa palvelutehtäviä ja armoitus-ta myös tunne-elämän vammojen hoitamiseksi44) Hän uskoo omilleen sielunhoidollista (terapeuttista) mielenlaatua ja kykyä: tietoa ihmis-mielestäkuuntelemistaitoa sekä viisautta opastaa ahdistavien tai yllättäen myrskyn lailla nousevien tunteiden käsittelemisessä turvallises-sa ympäristössä. Sielunhoitaja a) ei ole parantaja, mutta Hengen joh-dossa hän voi olla raivaamassa mielen esteitä matkalla tervehtymiseen. Hänellä on seurakunnan opettajan ohella tärkeä palvelutehtävä ajatte-luun ja tunteisiin liittyvien lukkojen ja uskomusvakkojen purkamisessa sanan terveeseen totuuteen neuvomalla.    

 

Sisäisesti haavoille lyödyn uskovan mieleen voi tällä tavalla rakentua sanan kautta vahva turvamuuri, jonka suojassa hän ymmärtää ole-vansa ainutlaatuisen arvokas ihminen ja Jumalan täydellisen, ehdottoman, hoitavan ja kasvattavan rakkauden ympäröimä.

 

"Minä itse kaitsen lampaitani ja vien ne lepäämään", sanoo Herra. "Kadonneet Minä etsin, eksyneet Minä tuon takai-sin, loukkaantuneet Minä sidon ja heikkoja vahvistan. Minä pelastan lampaani eivätkä ne enää jää ryöstettäviksi." (HES 34:15-16,22)

 

Tässä mielessä seurakunta on kuin vertauksen majatalo, jonne laupias samarialainen (Jeesus) ohjasi Jerikon tiellä (maailmassa) ruhjeille lyödyn matkamiehen hoivaa saamaan.45) Vuodatettuaan akuutteihin haavoihin viininsä ja öljynsä (puhdistuksen ja parantavan Hengen) ja ympäröityään ne siteillä (Isän rakkaudella) samarialainen jatkoi hoitotoimenpiteitä majatalossa. Lähtiessään sieltä hän vielä varusti majatalon sellaisella potentiaalilla, denaareilla (tiedolla, viisaudella, hengellisillä lahjoilla ja halulla osoittaa välittämistä), että rikki menneen kuntoutuminen (hengen ja mielen uudistuminen) saattoi edetä loppuun asti.

 

Parhaimmillaan seurakunnan tehtävä on toimia juuri näin: palvella Kristuksen mielenlaadulla varustettuna Jumalan pa-rantavan rakkauden välittäjänä.

 

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyy-teen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kär-sikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät myös on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia! Run-saasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella (KOL 3:12-16).