D4 SIMSONIN OPETUS 11.7.2022
Daanin sukukuntaan kuulunut Simson oli viimeinen kolmestatoista Tuomarien kirjan mainitsemasta tuomarista. Hän jakoi Israelille oikeutta 20 vuoden ajan likimain vuoden 1100 eKr tienoilla (TUOM 15:20). Israelilaisten harjoittaman epäjumalanpalveluksen takia Jumala oli kurittanut kansaansa sallimalla filistealaisten hallita sitä 40 vuoden ajan (TUOM 2:10:6-7; 13:1). Tuon ahdingon keskellä Simson kutsuttiin aloittamaan Jumalan kansan vapauttaminen filis-tealaisten vallasta (TUOM 13:5).
1. Kutsuminen (TUOM 13:1-24)
Edeltävistä tuomareista vain Gideon oli saanut kutsun tehtäväänsä yhtä arvovaltaisella tavalla: Herran enkelin välityksellä. Ilmoitus Simsonin kaksiosaisesta kutsumuksesta - vapauttajan ja na-siirin tehtävästä - annettiin ensiksi hänen äidilleen. Lupaus pojan syntymisestä oli jo sinänsä ihme, sillä äiti oli hedelmätön.
4 MOOS 6 kertoo, että nasiiri tuli israelilaisesta, joka vapaaeh-toisesti teki pyhän lupauksen erottautuakseen Jumalalle nasiirilain edellyttämällä tavalla. Lupaus vihkiytymisestä Herralle saattoi koskea koko elämää tai vain määräjaksoa (APT 21:23-24). Jumalan etukäteen niin vaikuttaessa myös vanhemmilla oli mah-dollisuus luovuttaa lapsensa nasiiriksi, kuten tapahtui Simsonin kohdalla. (Vrt. Samuel 1 SAM 1:11 ja Johannes Kastaja LUUK 1: 15).
Niin kuin Simsonin elämä nasiirina oli Jumalan suunnitelmassa jo etukäteen pyhitetty Herralle (hepr. nazir = erotet-tu, vihitty), sama suuri kutsumus on ennalta lahjoitettu Kristuksen omille:
Jo ennen maailman perustamista Hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään. Rakkaudessaan Hän jo edeltä määräsi mei-dät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kris-tuksen kautta (EFES 1:4-5).
Te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä.
Tämän tahdon perusteella meidät on pyhitetty Jee-suksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti (HEPT 10:10).
2. Varustus työtä varten (TUOM 13:25-15:20)
Raamattu käyttää sanontaa "Herran Henki tuli hänen ylleen" tai "Herran Henki puki hänet", kun se kuvaa Jumalan tuomareille vapauttamistyötä varten antamaa yliluonnollista voimaa ja tais-telurohkeutta (TUOM 3:10; 6:34; 11:29; 14:19). Tämän yhteisen varustuksen lisäksi tuomareilla näyttää olleen yksilöllisiä väli-neitä vastustajan lyömiseen: Eehudilla oli kaksiteräinen miek-ka (3:16), Samgarilla häränpistin (3:31), Deboralla Baarakin miekka (4:15-16), Gideonilla 300 soofar-torvea (7:22) ja Sim-sonilla aasinleukaluu (15:15). Kun välinettä käytettiin, Herran läsnäolo manifestoitui voimavaikutuksena, jonka seurauksena vihollisen joukot kärsivät tappion.
Simsonin ylle tullessaan Henki antoi miehelle varustukseksi yli-vertaisen fyysisen voiman. Se ilmeni vain tilanteissa, joissa sitä tarvittiin, ja oli sidottu nasiirilupauksen täyttämiseen (4 MOOS 6:5; TUOM 14:6; 15:14; 16:3). Käsittämättömän suuret lihasvoimat olivat Simsonin - ja ennen kaikkea Jumalan - käytettävissä, kun Simson vaelsi Herralle erottautuneena. Niiden avulla hän oli voittamaton ja kykeni aloittamaan Israelin vapauttamisen filis-tealaisten käsistä. (Simsonin ja kuningas Daavidin voitelun eroa olemme tutkineet aiemmin sivulla A4.1.)
Monipuolinen Hengen varustus puetaan myös jokaisen Jeesuk-sen seuraajan ylle. Me tarvitsemme sitä vastustaessamme Paho-laisen pyrkimyksiä elämässämme, rakentaessamme Jumalan seu-rakuntaa ja todistaessamme Herrastamme. Osallisuutemme kirk-kauden Hengen voimasta ei kuitenkaan ole ulkonaista ja tila-päistä kuten Simsonilla, vaan pysyvää ja sisältä kumpua-vaa: Kristuksen Henki asuu meissä (JOH 14:17; 1 KOR 3:16).
Pyhyyden Hengen kosketuksen ja siunauksen henkilökohtaista ko-kemista kuvataan UT:ssa monin ilmaisuin, esimerkiksi
♥ sisäisenä täyteytenä (APT 2:4; 13: 52)
♥ vuodatuksena päälle (APT 10:44-45)
♥ voiteluna (1 JOH 2:27)
♥ johdatuksena (APT 16:6-7; JOH 16:13)
♥ opettamisena (JOH 14: 26)
♥ voimana (LUUK 24:49; ROOM 15:19; 1 KOR 2:4-5;
1 TESS 1: 5)
♥ sisäisenä vahvistumisena, uudistumisena ja muuttumisena
(EFES 3:16; 4: 23; TIIT 3:5-6; 2 KOR 3:18)
♥ armolahjoina (1 KOR 12:4-7; 14;1,12)
♥ rohkeutena todistaa Jeesuksesta (APT 1:8; 4:31,33; 14:3).
Hengen pelastetussa (kreik. sodzo = pelastaa, tehdä terveek-si, vapahtaa) vaikuttama sisäinen eheys ja voimalla pu-keminen ei voi olla kantamatta myös ulospäin näkyvää hyvää hedelmää. Täydellisessä taisteluvarustuksessaan hän on Simsonin tavoin voitollinen hengellisessä sodankäynnissä (EFES 6:10-13). Jeesuksen Henki, joka uskovassa asuu (1 KOR 3:16), on vahvempi kuin maailmassa vaikuttava Paholaisen henkivalta.
Kristus on kukistanut Pahan vallan ja riistänyt häneltä kaikki oikeudet omiinsa nähden.
Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: Minä olen voittanut maailman (JOH 16:33).
Hän, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maa-ilmassa (1 JOH 4:4).
Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme. Kuka voittaa maailman, ellei se, joka us-koo, että Jeesus on Jumalan Poika (1 JOH 5:4-5).
Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet Pahan (1 JOH 2:13).
3. Kiusaukset (TUOM 16:1-15)
Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko (MATT 26:40).
Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se vetää häntä ja houkuttelee. Kun sitten himo tulee raskaaksi, se synnyttää synnin (JAAK 1:14-15).
Jumala oli kieltänyt kansaansa palvelemasta Kanaanin maan epä-jumalia ja varoittanut solmimasta avioliittoa sen kansojen tyttärien kanssa (5 MOOS 7:3-4). Simsonin pyhä nasiirikutsumus ja Hengen lahjoittama ylivertainen voima eivät tässä asiassa tehneet hänestä immuunia kiusauksille. Mieltymys filistealaiseen naiskauneuteen houkutteli häntä jättämään huomioimatta Herran sanan ohjeen. Toimiminen itsekkäästi tunteiden mukaan ja tahto kuuliaisuuteen Herran sanaa kohtaan kävivät kamppailua Simsonin mielessä (TUOM 16:1,4).
Jos mies tekee lupauksen Herralle tai sitoutuu valalla vannoen kieltäytymään jostakin, hän ei saa perua sanaansa, vaan hänen on tehtävä sen mukaan kuin hän on puhunut (4 MOOS 30:3)
Koko nasiirilupauksensa ajan hän on pyhitetty Herralle (4 MOOS 6:8).
Jumala oli jättänyt alueelle viisi filistealaista ruhtinasta koetellak-seen Israelia ja saadakseen tietää, tottelisivatko israelilaiset hänen käskyjään (TUOM 3:3-4). Kiusaus syntiin on aina myös mittari, joka kertoo, kuinka pitkälle Hengen työn eri ulottuvuudet meissä ovat saaneet kasvaa:
■ Olemmeko oppineet kuolettamaan lihalliset himomme Hengen avulla? Vellammeko Hengessä? (JAAK 1:14; ROOM 8:9,13-14; GAL 5:16; 1 PIET 2:11-12)
■ Tahdommeko päivittäin ottaa ristimme, jonne itsekkäät halum-me ja pyrkimyksemme on riisuttu? (LUUK 9:23; GAL 5:24)
■ Onko rakkaus Jumalaan kypsynyt meissä ohjaamaan valinto-jamme Hänen sanansa mukaiseen elämään? (MARK 12:30; JAAK 1:12, PR 38)
Raamatun mukaan kiusauksemmekin ovat Jumalan hallinnassa. Me voimme rukoilla, että Hän varjelisi meitä pahan ansoilta (JOH 17:15; MATT 6:13). Toisaalta Jumala käyttää kiusauksiamme hyväksi kasvattaakseen meissä kestävyyttä hengellisessä so-dankäynnissä (TUOM 3:2). Hän on valmistamassa meistä kiu-sausten voittajaa (1 KOR 10:13). Lihamme heikkouden tähden emme selviä kiusoistamme ilman Hänen apuaan, joten riippuvuus Jumalasta on ainoa vahvuutemme.
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä (JAAK 1:2-3, PR 38) ... kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa (ROOM 5:4).
... jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kes-täväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä (1 PIET 1:7).
Varsinkin kärsivällisyys ja itsehillintä ovat niitä Hengen hedel-miä, joiden kypsymisaste tulee testatuksi kiusauksen hetkellä. Jumala ei pakota meitä väkisin kuuliaisuuteen, mutta Hän vai-kuttaa jatkuvasti tahtoomme taivuttaaksensa sen sanansa alle. Oma halumme paeta syntiä on välttämätön, jos aiomme ottaa haltuumme voittajan asemamme myös kiusauksissa (2 TIM 2:22; 1 TESS 5:22; MATT 5:27-30: SNL 8:13). Raamattu paljastaa Sim-sonilla olleen näissä tekijöissä huomattavia heikkouksia (vertaa Joosefiin).
● Simsonin kärsivällisyys ei riittänyt Jumalan suunnitel-man kysymiseen ja odottamiseen. Niinpä hänen tehtävänsä, Israelin vapauttaminen filistealaisista, ei päässyt toteutumaan Her-ran tarkoittamassa laajuudessa.
● Itsehillinnän puute johti Simsonin lyhytaikaisen mielihyvän etsimiseen vihollisen maaperällä. Välinpitämättömyys viekkaan vastustajan juonista oli lopulta koitua hänen tuhokseen.
● Simsonille oman tahdon mukaisten hetkellisten mielihalujen toteuttaminen oli tärkeämpää kuin pyhän nasiirilupauksen vaalimi-nen (4 MOOS 6:5,8). Hän ei ymmärtänyt valvoa kutsumuksensa edellyttämää erottautumista Herralle, minkä vuoksi hänen tuoma-riaikansa erinomaisista lähtökohdista huolimatta jäi melko lyhyeksi.
Simsonin elämän ensimmäinen suuri opetus Jeesuksen kutsumille pyhille on siis vaelluksen valvomisen tärkeys:
Olkaa raittiita, valvokaa. Teidän vastustajanne, Paholai-nen, kulkee ympäri kuin ärjyvä leijona etsien, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä uskossa lujina! (1 PIET 5:8-9).
Mutta ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen (GAL 6:1).
Pyrkikää osoittamaan uskossanne ... ymmärrystä, ymmär-ryksessä itsehillintää, itsehillinnässä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalanpelkoa (2 PIET 1:5-6).
3. Lankeaminen ja uudistuminen (TUOM 16:16-30)
Paholaisen perimmäinen tavoite uskovan kohdalla ei ole langet-taminen yksittäiseen syntiin. Kaikki rikkomuksethan on sovitettu Jeesuksen uhrikuolemassa Golgatalla! Vastustaja pyrkii saamaan Kristuksen sotilaan pois asemastaan taistelurivistössä. Epäonnis-tumisista syyttämällä, kylvämällä epäilyksiä Hengen pyhittävän työn onnistumisesta sekä vähättelemällä Jumalan rakkautta ja uskollisuutta langennutta kohtaan Perkele houkuttelee häntä vetäytymään syrjään Jeesuksen seuraamisesta. Se haluaisi kään-tää uskonkatseemme pois Kristuksesta, jotta jättäisimme paik-kamme ja luopuisimme pyhästä kutsumuksestamme.
Juuri näin masentaen vihollinen menetteli Simsonin kohdalla, kun tämä Delilan edessä oli antanut periksi kiusaukselle, joka johti hänet nasiirilupauksen rikkomiseen. Sen jälkeen kun Simson oli kadottanut Hengen voimansa
filistealaiset ottivat hänet kiinni ja puhkaisivat hänen silmänsä, veivät alas Gazaan, kytkivät hänet vaski-kahleisiin, ja hänen piti vääntää jauhinkiviä vanki-lassa (TUOM 16:21).
Todennäköisesti Simson kävi sisimmässään läpi samankaltaisia tuskallisia tuntemuksia kuin Daavid ja Pietari omien lankea-mistensa jälkeen. Sielunvihollinen oli heidän vierellään tavoit-teenaan sokaista ja sitoa heidät epäuskon vankilaan, jotta heidän kutsumuksensa raukeaisi tyhjään (LUUK 22:31-32).
Jumala ei kuitenkaan kadu kutsumistaan eikä armolah-jojaan (ROOM 11:29). Vaikka lankeamisen jälkeen joudumme niittämään lihallisuutemme aiheuttamaa kylvöä, meillä on Jeesuk-sen ansion tähden mahdollisuus tottelemattomuudesta irtisanoutu-miseen ja anteeksisaamiseen (GAL 6:7; 1 JOH 1:9). Simsonin tavoin saamme nousta ja jatkaa kutsumustiellämme eteenpäin. Simsonin nasiirimerkin, hiusten, kasvaminen ja Hengen voiman elpyminen hänessä kertoo Jumalan muuttumattomasta uskol-lisuudesta. Se on toinen kertomuksemme suurista opetuksista meille.
Uudistumisensa jälkeen Simson ei ollut enää entisensä. Hän oli saanut pysyvän opetuksen Herran kevytmielisen palvelemisen vaaroista: nyt hän ymmärsi selvästi inhimillisten voimavarojensa avuttomuuden suurta vihollista vastaan (TUOM 16:19-20). Hänen mielensä täytti kiitollisuus Jumalan armon tarjoamasta mahdol-lisuudesta alkuperäisen tehtävänsä jatkamiseen (TUOM 16:22). Enemmän kuin koskaan Simson halusi pyhittää Herran antaman yliluonnollisen lahjan Jumalan tahdon mukaiseen käyttöön (TUOM 16:22,28). Ennen kaikkea muutos näkyi Simsonin suhtautumisessa ajalliseen elämään: hänen itsekkäät tarpeensa ja tavoitteensa, kärsimättömyytensä ja itsehillinnän puutteensa sulivat pois.
Paavalin tavoin hän kuoli itselleen, jotta voisi täyttää Jumalalta saamansa tehtävän.
Simson sanoi: "Menköön oma henkeni yhdessä filis-tealaisten kanssa!". Niitä, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään (TUOM 16:30).
En kuitenkaan pidä henkeäni minkään arvoisena, kun-han vain vien päätökseen juoksuni ja Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa Jumalan armon evanke-liumia (APT 20:24).
Minä olen valmis, en ainoastaan sidottavaksi vaan myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden (APT 21:13).
4. Loppupäätelmä
Simson oli kiusauksen edessä keskeneräisempi kuin Joosef (1 MOOS 39:10-12). Näyttää kuitenkin siltä, että yksittäisiä epäon-nistumisia tärkeämpää on Jumalan armotyön lopputulos ihmi-sessä. Molemmat miehet tulivat valmiiksi astumaan omalle Gol-gatalleen. Sen vuoksi he molemmat ovat saaneet paikkansa heprealaiskirjeessä uskon sankareiden luettelossa esikuvina meille Jeesuksen seuraamista opetteleville (HEPR 11:22,32).
Tämän kirjoittajaa askarrutti pitkään seuraava sanankohta, joka näyttää ensi lukemalta olevan ristiriidassa todellisen elämän kanssa:
Joka siis luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen Hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää (1 KOR 10:12-13).
Jos on olemassa pääsy ulos inhimillisestä kiusauksesta, niin miksi kuitenkin niin usein olemme löytäneet itsemme langenneena siihen.
Selittäisikö Raamatun sana itse itseään tässä kysymyksessä? Haaste sanamerkityksen tutkimisessa on siinä, että jakeessa käytettyä ilmaisua "pääsy" ("a way of escape", KJV 72) vastaava kreikan kielen sana ekbasis esiintyy UT:ssa tämän lisäksi vain yhden kerran, kohdassa HEPR 13:7. Siellä se on käännetty merkitsemään esimerkillisten hengellisten johtajien vaelluk-sen päättymistä ("the end of their conversation", KJV 72; "the end of their manner of life", SCOFIELD 67). Jakeessa HEPR 13: 7 ekbasis ei viittaa vain fyysisen elämän loppumiseen, vaan Hengen muovaaman elämäntavan päättymiseen. Näin ollen "lähtö" (esim. elämästä) ja "poispääsy" (esim. kiusauksesta), joita Iso Raamatun Tietosanakirjakin (1973, palsta 4683) tarjoaa kään-nöksiksi ovat varsin yksiselitteisiä. Ne eivät anna ongelmaan rat-kaisua.
Auttaisiko asiassa kontekstin selvittäminen eli millaisiin syn-teihin johtavista "inhimillisistä kiusauksista" Paavali tässä luvussa 10 puhuu? Ennen jaetta 13 hän mainitsee pahan himoitsemisen, epäjumalanpalvelijoiksi ryhtymisen, haureuden harjoittamisen, Herran kiusaamisen ja epäuskossa tapahtuvan napinan. Paavali otti nämä esimerkit Israelin kansan lankeamisista erämaavael-luksen aikana, ja varoitti jakeissa 11-12, että Jeesukseen usko-vakin voi kompastua niihin. Toisaalla Raamattu opettaa, ettei kukaan Kristuksessa pysyvä kaaduttuaan jää jatkamaan synnin harjoittamista, vaan puhdistaa itsensä niin kuin Hän on puhdas (1 JOH 3:3-9). Tätäkään kautta emme siten löydä pitävää selitystä siihen, miksi jakeessa oleva lupaus "salliessaan kiusauk-sen Jumala valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää", ei aina toteudu kristityn elämässä.
Mikä on Raamatun yleisopetus kiusausten voittamisesta? Jakeen 1 KOR 10:13 mukaan kiusaus koettelee uskovaa Jumalan sal-limuksesta. Se piiritti Jeesustakin erämaassa. Isä ei kuitenkaan tahdo lapsensa antavan sille periksi, vaan Hän valmistaa pääsyn siitä ulos. Ainoa vaihtoehto, joka selittää kristityn lankeamisen on se, että uskova ei halua tai vielä osaa käyttää hyväkseen tätä pakotietä. Samanaikaisesti sekä synti ja lihallisuus että kirkkauden Henki asuvat uskovassa. Lihan tekojen kuolettaminen ja pääsy ulos kiusauksen kurimuksesta tapahtuu Hengen avulla, joka vaikuttaa yhteistyössä uskovan tahtoelämän kanssa. Niinpä pääsyreittiä pois kiusauksesta ei pidä etsiä uskovan ulkopuolelta. Jumala valmistaa sitä hänen sisimpäänsä hengen ja mielen uudistamisen kautta:
Teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä seuratessaan petollisia himoja, uudistua hengeltänne ja mieleltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu Jumalan kuvan mukaisesti totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (EFES 4:22-23).
Raamatun kuvaus Jeesuksen erämaataistelusta kertoo kolmesta avaintekijästä, jotka johtivat Hänet voittoon fyysiseen himoon, ihmiskunniaan ja aineelliseen mammonaan liittyvissä kiusauksissa.
1. Jeesus tunsi Kirjoitukset ja ymmärsi niissä ilmoitetun Jumalan tahdon (LUUK 4:8)
2. Hän oli taivuttanut oman tahtonsa kuuliaiseksi Isänsä sanalle (LUUK 4:4; JOH 4:34; 6:38;)
3. Hän vaelsi Hengen täyteydessä ja voimassa (LUUK 4:1).
Sama perustus on meidänkin pääsyssämme ulos kiusauksesta. Pääsyn valmistaminen meissä on Jumala jatkuvan työn alaisena. Sanan ymmärtäminen ja tahdon taivuttaminen sanan suuntaiseksi, halu karttaa, paeta ja vihata syntiä on mielen uudistumista jumalanpelkoon ja Jeesuksen rakkauteen. Kuuliaisuuden valitse-minen petollisten himojen ja lihan tekojen sijaan on Jumalan vaikutusta tahtoomme (FIL 2:12-13); Hengen täyteys on Hä-nen vastauksensa voimattomuuteemme kiusausten edessä. Kristuksessa Isä näkee ristin ja Hengen pyhittävän lopputuloksen jo valmiina meissä.
Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiin-naulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hen-gessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä (GAL 5:24-25).
